torstai 22. syyskuuta 2016

Teknotumpelon tunnustuksia


Olen varmaan viimeistä edellinen suomalainen, joka siirtyi älykännykään. Kovasti houkutti Sonyn makea lehtikultainen Xperia XA, mutta arvostelut Verkkokaupan sivulla järkiinnyttivät.
Kun Gigantissa oli tarjous Samsung Galaxy A3:sta, valitsin sen ja vielä järkevän mustana. Samalla vaihdoin liittymän, firma säilyi DNA:na. Tilasin vielä käyttökuntoon panon (mukaan lukien panssarilasi ja kotelo) ja tietojen siirron vanhasta Nokiastani.
Kun noudin uuden ja vanhan kännykän, minulle kerrottiin, että vanhaan kännykkään tulisi seuraavana päivänä tekstiviesti, kun uuden kännykän SIM-kortti alkaisi toimia. Minun pitäisi lisäksi avata uusi kännykkä.


Ongelma numero yksi

Seuravana päivänä tulikin tekstari vanhaan kännykkään, joka samalla lakkasi toimimasta. Mutta uusi kännykkäpä ei alkanutkaan toimia!
Kovasti pohdin, mitä avaaminen tarkoittaa. Ehkä sitä että SIM-kortti pitäisi ottaa pois? Mutta missä sen paikka oli? Sitäpä ei näkynyt missään! Ahaa, pikaoppaan mukaan se oli kotelon alla. Mutta miten kotelon saisi pois? En millään keksinyt sitäkään.
Olin siis ilman puhelinta. Oli ihan outo olo.
Onneksi sentään oli tietokone ja netti. Sieltä löytyi käyttöopas, mutta ei siitäkään ollut apua.
Ei ollut muuta neuvoa kuin lähettää sähköpostia ystävälleni Aulille, joka saapui tapansa mukaan pelastavana enkelinä. Pähkäilimme yhdessä ongelmaa, mutta se ei vain ratkennut.
Lopulta Auli soitti omalla kännykällään Giganttiin, josta puhelu siirrettiin DNA:han. Ratkaisu oli aivan yksinkertainen: Virta piti sammuttaa ja sitten panna päälle.
Tosin minä olin jostain syystä luullut, että virta oli jo poissa, kun näyttö oli pimeänä, kuten vanhassa Nokiassa oli laita.
Auli neuvoi minua muissakin asioissa kuten Facebookiin kirjautumisessa.
Kävin vielä hakemassa lisäoppia Enterin neuvonnassa Tapiolan kirjastossa. Olipa opettavainen ja mukava tunti!

Ongelma numero kaksi


Mutta kaikki ei ollutkaan vielä selvää.
Kännykkä ei toiminut yhdessä kaikkein yksinkertaisimmista ja tärkeimmistä asioista: puheluun vastaamisessa. Vaikka kuinka painoin vihreää pyörylää, jossa oli puhelimen kuva, se ei vain toiminut.
Soittaminen kyllä onnistui, joten saatoin soittaa takaisin Aulille, kun hän soitti minulle.
Kun Auli oli taas luonani, tällä kertaa verkkoasioissa, kokeilimme ja totesimme että vihreä pyörylä ei tosiaan toimi.
Ensin yritimme tiirailla asetuksia, mutta sopivaa kohtaa ei vain löytynyt. Lopulta keksimme kokeilla kohdasta Puhelin otsikkoa Muut, josta löytyi kohta Asetukset. Puhelimen saattoi säätää niin, että puhelun vastaanottaminen sujui kotinäppäimellä.
 
Käydessäni Gigantin huollossa muissakin asioissa puhuin tästäkin asiasta ja kuulin ratkaisun:
S
itä vihreää pyörylää ei pidäkään painaa vaan pyyhkäistä!



 
  

Opetuksia


Tekniikan suunnittelija: miksi kaikki, mihin ihminen on tottunut ja jonka hän osaa, pitää muuttaa?  

Myyjät ja huoltomiehet: pitää osata puhua asiakkaan kieltä. Siis ei puhua epämääräisesti avaamisesta vaan selvästi, että virta pitää panna pois ja sitten päälle. Ja että on kaksi eri asiaa, painaako niin että näyttö pimenee vai pitempään jolloin virta katkeaa.   
Minä ja muut aloittelijat: kannattaa soittaa firman puhelinpalveluun, löytää tuttavapiiristä opastaja tai mennä Enterin neuvontaan.
Näin teknotumpulakin selviytyy – ja alkuun päästyään jopa innostuu.
Lea Toivola

perjantai 16. syyskuuta 2016

Enterin ”varhaiset linnut” vierailivat puistojen Kotkassa


Jäsenretkeä edeltävänä iltana matkanjohtajamme Lea viestitti:
Aikainen ylösnousu, mutta sanonta on:
"Varhainen lintu löytää madon!"
Mitä ne madot sitten matkalla ovatkaan,
aamut ovat upeita, nauttikaamme niistä!
Ilmatieteen laitos lupaa Kotkaan aurinkoa huomiselle!
Kannatti herätä ajoissa, sillä ennustus toteutui. Aurinko lämmitti kirkkaalta taivaalta ja kultasi kohteet kuten kuvista näkyy. Matkaa voi luonnehtia aisteja hiveleväksi elämykseksi.
Jäsenretken 14.9. ohjelma pääpiirteissään:
Lähtö Kotkaan aamukahdeksalta, paluu Helsinkiin iltakuudelta
  • Tutustuminen Langinkosken keisarilliseen kalastusmajaan ja sitä ympäröivään koskimaisemaan
  • Lounas Ravintola Keisarinsatamassa
  • Kävelyretki Sapokan vesipuistossa, joka on Suomen palkituin viheraluepuisto
  • Opastettu kaupunkikierros bussilla läpi kaupungin, ohi lukuisten puistojen, Veistospromenadin teoksia bongaten
  • Tutustuminen Merikeskus Vellamoon
  • Museokierroksen päätteeksi leivoskahvit Vellamon Laakongissa
Ensimmäinen kohteemme oli keisarillinen kalastusmaja Langinkoskella

Kosken rantaa ja kalastusmajaa kohti
Keisarillinen kalastusmaja
Keisari Aleksanteri III ja prinsessa Dagmar,
joka keisarinnana käytti nimeä Maria Feodorovna
Erinomainen oppaamme Kyllikki Taipale-Erävala kertoi kalastusmajasta
ja keisariparin vierailuista siellä

Maja ja sen sisustus ovat näyte aikakautensa suomalaisesta työstä
- korkealaatuista, toimivaa ja tarkoituksenmukaista
Langinkoski

Arvokas tekstiili, jossa Romanovien kaksoiskotka
Kosken pauhua ei kuva välitä  
Esittelyteksti
Ortodoksinen kappeli kiinnosti meitä kovasti
Kappelin ikkunoihin peilautuu ympäröivää luontoa
Kommentteja Langinkoskesta:" Tänne pitää tulla perheen kanssa".
"Vierailuni täällä oli ensimmäinen, muttei varmaan viimeinen. "

Kalastusmajalta siirryimme Keisarinsatamaan lounaalle.


Ravintola Keisarinsatama toimii  Kotkan Höyrypanimo -rakennuksessa
Tyyni Keisarinsatama
Meren siniset sävyt
Lounaan jälkeen ihailtiin merta,
juteltiin ja otettiin kuvamuistoja

Kohti puistojen Kotkaa

Matkalla Kotkaan näimme useita riistakäytäviä

Koivukujalle on istutettu useita eri koivulajeja

Kuljettajamme loi turvallisen ja  leppoisan retken
Pookinmäen kivinäyttely "Kiviset kotkat", yli kaksikymmentä kotimaisista
kivilaaduista työstettyä kivipaatta
Aikataulussa oli väjyyttä istahtaa nauttimaan valosta, lämmöstä  ja näkymästä.
Penkkeinä  graniittipaasien päällä olivat Pookinmäen muinoisen hyppyrimäen laudat
Sapokanlahtea
Opas esitteli Sapokan vesipuiston ylhäällä Pookinmäellä, jotta
alhaalla puistossa voimme liikkua omaan tahtiimme
 
Ei ihan esteettömät raput. Oli tosin myös mahdollisuus
siirtyä autokyydillä alas puistoon  

Vesiputous ja puro toimivat lahden vedenkierto- ja hapetusjärjestelmänä



Vesipuistossa riitti katsottavaa - näkymän lisäksi veistoksia ja kasveja

Sorsanpesä - vai oliko sittenkin kyseessä haikara

Kotkan ruusu
Kaupunkikierroksen jälkeen siirryimme Merikeskus Vellamoon. Saimme opastetulla kierroksella yleiskuvan  Suomen Merimuseosta ja Kymenlaakson Museosta. Vellamon arkkitehtuuri on aivan omaa luokkaansa ja Merimuseon kokoelmat ainutlaatuiset, joten tännekin pitää palata ajan kanssa.
Merimuseossa

Leivoskahvien jälkeen oli aikaa kävellä Merikeskuksen kattoestradilla


Aalto-muotoa kattoestradin rakenteissa


Vellamon kattoestradi
Näkymää Sunilaan


Kuvakertomuksen ulkopuolelle jäävät Sapokkaa lukuunottamatta Kotkan lukuisat puistot ja Veistospromenadi, joihin tutustuimme autossa istuen.

Monet meistä osallistuivat retkelle nimenomaa Kotkan puistojen vuoksi. Yhtenä innottajana oli  toiminut Radio Suomen Sunnuntaivieras-ohjelma Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen loihti Kotkan puistoista timantteja http://areena.yle.fi/1-3494422?autoplay=true

Mieleen oli jäänyt myös  juttu Hesarissa “Mistä lähtien puistoissa on saanut tallata nurmikoita? Jutun loppupuolella on vahva Kotka-osuus.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1408687167075

Kiitos Lealle ja Marjatalle - järjestitte meille vaikuttavia elämyksiä!

Raimo Anttilan sanoin:

”Käsittämättömän paljon juttuja liittyy niinkin snadiin mestaan kuin Kotka. Kotimaan matkailukin kannattaa.”

teksti Aulikki Uusitalo-Kasvio
kuvat Lea Grönlund ja Aulikki Uusitalo-Kasvio



perjantai 9. syyskuuta 2016

Etäopastustuksella apu on lähellä


Jokainen, joka on yrittänyt puhelimessa neuvoa toista ihmistä tietokoneen käytössä tietää, kuinka hankalaa on, kun ei näe neuvoja kysyvän tietokoneen ruutua. Onneksi tähänkin on olemassa tietotekninen ratkaisu, joka mahdollistaa sen, että omalla tietokoneellaan voi nähdä toisen tietokoneen näytön. Parhaimmillaan voi jopa ohjailla toisen hiirtä! Kuulostaa melkein taikatempulta ja siltä se ensimmäisillä kerroilla tuntuukin.


Etänä opastamista voi tehdä helpoimmillaan videopuheluohjelma Skypen avulla. Skypessä on nimittäin näytönjako-ominaisuus. Laittamalla sen päälle keskustelukumppanisi näkee sinun tietokoneruudun ja hän voi esimerkiksi neuvoa, mitä ruudulla näkyvät asiat tarkoittavat tai mihin hiiri pitäisi viedä, jotta oikea valikko tai ohjelma löytyy. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos sinulla on jo Skype-tili olemassa! 

Etäopastuksen ns. raskaampi muoto on etähallinta, jonka avulla toisen tietokoneen ruutu voidaan ottaa omalla tietokoneella kokonaan haltuun. Tällöin etähallittavan koneen omistaja vain seuraa, kuinka etäyhteyden päässä oleva henkilö liikuttelee osoitinta hänen ruudullaan ja tekee valintoja hänen puolestaan.

Monet tietotekniikkafirmat käyttävät korjaustöissään juurikin tällaista etähallintaa. Ohjelmia on saatavilla ilmaiseksi myös kuluttajille voittoa tavoittelemattomaan käyttöön. Suosituin tällainen ohjelma tuntuu olevan nimeltään TeamViewer. Eri ohjelmia testanneiden Enterin opastajien mielestä TeamViewer oli ohjelmista helppokäyttöisin ja toimivin.

Kuvassa käynnissä Windows-koneella TeamViewer-etähallintayhteys Mac-koneeseen

Viime keväänä Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelija Mikko Mutanen toteutti Enterille opinnäytetyön "Etähallinta - case ENTER ry"
https://www.theseus.fi/handle/10024/110911. Työssään Mikko vertaili erilaisia etähallintaohjelmia ja teki Enterin jäsenistölle sekä vertaisopastajille kyselyn etänä opastamisesta. Jäsenistölle lähteneeseen kyselyyn vastasi 108 henkilöä (kokonaisjäsenmäärä oli tuolloin noin 725). Lähes kolme neljästä vastaajasta toivoi saavansa tulevaisuudessa tietotekniikan käyttöopastusta etätuen avulla. Hieman alle 10% vastaajista ei pitänyt etätuen ajatuksesta. Myös Mutanen päätyi opinnäytteessään suosittelemaan TeamVieweriä https://www.teamviewer.com/fi/.

Opinnäytetyön johdosta aloitimme kesän alussa valmistelemaan pilottikokeilua, jossa joukko etäopastamisesta kiinnostuneita Enterin vapaaehtoisia tulee tarjoamaan tänä syksynä toisille Enterin vertaisopastajille etäopastusta pyynnöstä. Tällä tavoin pystymme pitämään kokeilun mittaluokan hallussa, emmekä kohtaa isoja eettisiä kysymyksiä, kuten ymmärtääkö tietokoneen omistaja varmasti mitä tarkoittaa se, että hän antaa opastajalle luvan hallita omaa konettaan. Syksyn kokeilun tuloksia käymme aikanaan läpi ja mietimme, millä tavoin tulevaisuudessa Enter tulee etäopastusta hyödyntämään.

Palataan asiaan,
Nina Ziessler
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori